Onko kielikin nähtävä kontekstissa?

Tiede-lehden 10/2010 mukaan kielet olivat esisuomalaisille enemmän käyttötavaraa eikä niinkään pakkopullaa tai osa kansallisvaltiomaista identiteettikriisiä. Esisuomalaisen hyvän edistämistä helpotti, jos omansa lisäksi osasi kolmea-neljää naapurikieltä. 500-luvulla esisuomalaisten ja Itämeren eteläpuolella eläneiden itämerensuomalaisten kauppakontaktit vilkastuivat. Tämän vuoksi eteläisen Suomen esisuomalaiset alkoivat omaksua eteläisen ugrilaisen ”bättre folkin” kauppakieltä. Muualle maahan tuo kieli levisi pääosin vasta 1200-luvulla. Suomenkieli siis lainattiin muualta ja oma kieli katosi. Samankaltainen kehitys lienee tapahtunut myös muissa esisuomalaisten asuttamissa Pohjoismaissa.

Liiteluettelo:

Jani Kaaro, Kieli vaihtui kevyesti, Tiede 10/2010 s. 22-23.

Olemmeko itse maahanmuuttajia?

Tiede-lehden 10/2010 mukaan uusin geeneihin ja argeologisiin löytöihin perustuva tieto kertoo, että me olemme Euroopan viimeisiä keräilijä-metsästäjiä. Olemme siis kiitollisia niille innokkaille maahanmuuttajille, jotka ensimmäisinä lähtivät Etelä-Euroopan lämpötaskuista ja seurasivat sulavan jään reunaa tänne Pohjois-Euroopan osin jäättömille alueille. Tämä selittäisi siis mm. Joutsan, Tornionjokilaakson ja Tunturi-Lapin löydöt, jotka viittaavat jopa yli 10000 vuotta vanhaan asutukseen.

Liiteluettelo:

Jani Kaaro, Suomalaisten uudet juuret, Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta, Tiede 10/2010 s. 18-22.